Tänään oli vuorossa psyykkisten vaivojeni tsekkauksen sijaan käynti kuntoutuspoliklinikalla jäkättämässä epilepsiasta. Vaikka kaikki menee hyvin ja olen lähestulkoon unohtanut koko sairauden – tai voisin, ellen söisi lääkkeitä ja kahlitsisi itseeni epilepsiaranneketta – pitää silti käydä mestoilla kertomassa, että menee siltä osin hyvin ja paskaaks tässä, ENKÄ OLE RASKAANA.
Hauska juttu on, että joka kerta polilla ollaan absurdin kiinnostuneita lisääntymistarpeistani. Viime vuonna ensimmäistä kertaa kyseisessä osoitteessa vieraillessani lääkäri käytti n. 80% vastaanottoajasta painottaen, että mikäli haluan lapsia tai olen jo raskaana, kannattaa ottaa yhteyttä, että lääkkeitä voidaan pohtia tarkemmin. Nyt sama rumba, vain saksalaiselta mieslääkäriltä, joka sinänsä oli jo kumma kokemus. “EI ole lapsia, EN halua niitä itsestäni tursottaa ulos, AINAKAAN viiteen vuoteen, oknp?”
Alitajuntainen mindfuck-suggestio supervakiintumisesta ilmeisesti toimi, sillä päätin palkita itseni bussimatkalla keskustaan ja käynnillä Kauniissa Morsiamessa Kalevankadulla. Olin lievästi hukassa morsiusputiikissa, joka oli luonnollisesti täynnä valkeaa satiinia ja pitsiä, mutta urheasti silti hipelöin muutamaa mustaa mekkoa ja lopulta suorastaan syöksyin takaisin oikeaan maailmaan. Tsiisus. En sitten ehtinyt ottaa kuvia puvuista, mutta ehkä vierailen kyseisessä liikkeessä vielä uudestaan, itsevarma kesämorsian -valepuvussa.
